Ylistys, tuo kumma ja ihmeellinen sana, joka oikeastaan on meidän jokaisen Kristityn tehtävä, etuoikeus ja kunnia. Sitä saamme tehdä kerran Jumalan valtakunnassa vailla mitään vajaavuutta. Ei väsymystä, ei ärtyneisyyttä, ei pahoja-ajatuksia, ei mitään heikkoutta. Vain täydellistä harmoniaa ja yhteen kuulumista.
Ylistäminen voi olla laulamista, se voi olla tanssimista, se voi olla maalaamista, oikeastaan sen voisi sanoa olevan elämän tapa. Se on sellaista, jolla tuomme kunniaa Jumalalle. Teemme sen Herralle. On lauluja, joita voimme laulaa suoraan paperista. On lauluja joita voimme laulaa Hengessä. Hengen tuomat laulut syntyvät siinä kyseisessä hetkessä. Ne ovat Hengen inspiroimia lauluja.
1.Kor.14:15 Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni.
Eli Hengessä laulelut laulut ovat ihan raamatullisia. No tämä nyt sitten lauluista. Ylitystys tuo Jumalan läsnäolon, koska Hän asuu kansansa kiitoksen keskellä. Meillä silti pitää olla vapaus ylistää Jumalaa tavalla, jolla koemme parhaimmaksi ylistää Jumalaa. Toinen voi kokea paremmaksi tanssia Jumalalle ylistystä. Toinen tykkää liputtaa lipuilla ylistystä, mutta se on varma että meidät on luotu Jumalan yhteyteen ja Häntä varten. On hyvä ylistää Jumalaa, se mainitaan raamatussa monen monta kertaa. Me (tai meidän lihamme oikeastaan) ei tahdo ylistää Jumalaa. Siksi se tuntuu monesti niin vaikealta. Mene yli tästä vaiheesta. Ala ylistämään Jumalaa. Saat kokea varmasti suurta ihmetystä millainen todellisuus aukeaa ylistyksen kautta. Aloita se tänään. Tee tänään selväksi. Äläkä lopeta. On hyvä aloittaa jo täällä maan päällä se, mitä tulemme tekemään koko iankaikkisuuden. Tästä voisi kirjoittaa paljon enemmänkin, mutta myöhemmin sitten lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti